Kaikki tapahtuu vauhdilla näin keväällä. kevätkukkaset kasvaa ihan silmissä ja koivut yllättäen pukkaakin jo hiirenkorvaa, vaikka vasta oli vielä lunta. Linnuilla on hirmu tohina pesän laitossa ja maanviljelijöillä peltokiireensä. Puhumattakaan koulujen toukokuusta, kun viimeiset kokeet pidetään ja numeroita annetaan ja kevätjuhlan esityksiä hiotaan kuntoon. Kaikessa kiireessä on kuitenkin mukana riemu ja ilo: valo, lämpö ja elämä ovat täällä taas!

Puusta pitkälle -juhlavalmisteluissa eletään myös touhukasta aikaa. Työvuoroihin etsitään loppuja talkoolaisia, toimikunnat valmistelee tehtäviään, kaikki sopimukset, luvat ja viralliset asiat pitää hoitaa kuntoon, ohjelmasta puhumattakaan! Kaikki on saatava kohdilleen pian.

Painetta on monesta suunnasta: riittääkö aika? Kestääkö hermot? Kiireen keskellä minä laitan soimaan Samuli Edelmannin virsilevyn, piipahdan kesken päivän tervehtimään mummoani tai kipaisen kaupasta päiväkahville paketin jäätelöä. Ajatukset töistä katkeaa ja kohta jaksaa taas jatkaa.

Vaikka sanotaan, että jokainen ryppy on elämän oppi, tuskin sentään niin oppinut tarvitsee kenenkään olla, että työllä ja sen tuomilla huolilla itsensä rypyttäisi. Kaikelle on aikansa ja hyvillä asioilla on aina tapana järjestyä. Opetellaan siihen uskomaan, rypyillä ja ilman.


Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!
(Kalle Väänänen, savolaista sananrieskoo)      

Ennen varsinaista lähetysjuhlien voimain ponnistusta kokoonnutaan yhteen 30.5. klo 10 pääkirkkoon messuun. Kaikki juhlien puurtajat, talkoolaiset ja työntekijät siunataan ja saatetaan matkaan kohti juhlaa. Hengähdetään hetki yhdessä ja kohdataan koko porukalla!