Monissa paikoissa lähetysjuhlia mainostaessa olen yleisölle heittänyt ilmaan kysymyksen: ” Jos sinä olisit puu, millainen puu olisit?” Sitten on askarreltu, piirretty ja kerrottu. On tavoitettu erilaisia ominaisuuksia jotka voi yhdistää sekä itseen että johonkin puulajiin. En malta olla esittelemättä joitakin vastaan tulleita yksilöitä:
Herra Kataja on mies joka on kyllä hyväntuoksuinen ja tosi sitkeä, mutta kaiken kaikkiaan aika kitukasvuinen kuiva käppänä. Se ei jalostu eikä taivu kovinkaan moneksi, mutta se mihin siitä on, on kerta kaikkiaan upeaa katseltavaa.
Rouva Koivu on äiti. Nuorena hän oli oikein siro ja norja, mutta säilyy kauniina myös vanhempana. Lapsille hän on oiva, turvallinen kiipeilypuu ja lämpöarvoltaan loistava. Rouva Koivu edustaa ekologisia arvoja ja valinnoissaan suosii suomalaista.  
Paju-poika edustaa nuorisoa. Se on valmis muuntumaan moneksi ja sopeutuu helposti erilaisiin ympäristöihin. Nopean kasvunsa vuoksi se ei ole jumittava eikä pitkäveteinen vaan oikein elinvoimainen ja joustava yksilö. Joidenkin silmissä paju voi näyttäytyä myös villinä häirikkönä.
Lähetysjuhlien pääsihteerinä löydän itsestäni ihmeellisen risteytyksen jossa on sekoitus kaikkia mainittuja lajeja. Kooltani olen kuin kataja ja ajoittain käyn kuumana kuin kuiva koivuklapi. Pajumaista joustavuutta esiintyy usein erilaisissa neuvotteluissa ja uusien ihmisten kohtaamisissa. Ja joidenkin tylsien kokousten venyessä yli pitkiksi voivat hulluus ja häiriköinti ottaa myös helposti sijaa.  
Me kaikki eletään aika villissä viidakossa tai ainakin hyvin monimuotoisessa sekametsässä. Jokainen yksilö omalla paikallaan muuntuu myös moneksi: taimia kasvatetaan, omaa runkoa hoidetaan ja lähipuita palvellaan. Ja seurana meillä puupäillä on Isä Ikihonka, jonka suojaavien oksien varjossa saa toisaalta levätä toisaalta kiipeillä ja kurkotella korkealle, korkealle. Ja nämä oksat kantavat kyllä.