Pakistan ja Nepal ovat kaksi maata, jotka ovat jatkuvasti lehtien otsikoissa, yleensä ikävissä merkeissä. Pakistanilaisen opettaja Sheila Rumalshahin ja nepalilaisen tri K.B. Rokayan mielestä on tärkeää, että maailmalla tiedetään, mitä näissä maissa tapahtuu ja he pitävät tärkeänä kansainvälistä tukea maidensa kehittämisessä ja köyhien aseman parantamisessa. Kristityillekään annettu tuki ei olisi pahaksi, sillä Pakistanissa kristityt ovat juuri niitä köyhistä köyhimpiä ja halveksituimpia, Rumalshah muistuttaa. Tällä hetkellä Pakistanin kirkkoa haastavat myös Swatin alueen pakolaiset.

Pakistanissa uskoa ei voi julistaa, sen voi vain elää todeksi

”Pakistanissa kristityillä ei ole poliittisia oikeuksia emmekä myöskään voi harjoittaa uskontoamme vapaasti. Emme voi julkisesti puhua uskostamme, voimme vain elää uskoamme todeksi”, kertoo opettaja Sheila Rumalshah, piispa Mano Rumalshahin vaimo.

Pakistanin 170 miljoonasta asukkaasta vain 2-3 prosenttia on kristittyjä. Kristillinen kirkko ei juuri kasva, koska kristityksi kääntyminen ei ole vain kiellettyä, se on myös hengenvaarallista. Itse asiassa parhaillaan on suunnitteilla laki, jonka nojalla voitaisiin tuomita kuolemaan paitsi kristillisen kasteen ottanut myös kasteen antaja. Rumalshah kertoo, että kristityt eivät myöskään voi rakentaa uusia kirkkoja, käytössä ovat ne kirkkorakennukset, jotka aikanaan jäivät briteiltä.

Luoteisessa rajamaakunnassa, Pakistanin yhdistyneen kirkon Peshawarin hiippakunnassa, jossa Rumalshah asuu, kristittyjä on noin 100 000, joista puolet katolisia, puolet Pakistanin kirkon jäseniä.

Rumalshah kertoo, että Pakistanin valtion budjetista 70 prosenttia menee armeijalle, vain kaksi prosenttia koulutukseen ja alle prosentti terveydenhoitoon. Niinpä pieni ja köyhä kirkko on ottanut hoitaakseen sellaisia tehtäviä, joita valtio ei hoida. Kirkon sairaalat, klinikat ja koulut palvelevat niin muslimeita kuin kristittyjä, niin rikkaita kuin köyhiä.

”Mieheni aina sanoo, että meidän tehtävämme on ulottaa Jumalan rakkaus kaikkialle ympärillemme.”

Tällä hetkellä Pakistanin Swatin alueella meneillään oleva taistelu ja sieltä suuntautuva pakolaisvirta tuo haasteita myös kirkolle. Valtio on perustanut pakolaisleirejä Swatin pakolaisille, mutta kristityt eivät niihin pääse.

”He hakevat suojaa meiltä. Esimerkiksi Mardanissa kirkon ammattikoulutuskeskuksessa majailee 50 perhettä Mingorasta. Meidän mahdollisuutemme auttaa heitä ovat kuitenkin rajalliset. Tämä taistelu kestää todennäköisesti kauan, ihmiset eivät voi palata kotiseuduilleen. Ja kun he voivat, ei ole mitään takeita, että heidän kotinsa ovat jäljellä. Apua tarvitaan siis pitkään ja toivon, että muut kirkot voisivat auttaa meitä auttamaan pakolaisia”, Sheila Rumalshah vetoaa.

Raha yksin ei tuo kehitystä, tarvitaan mielenmuutos

Tri Kali Bahadur Rokaya on kansainvälisesti tunnettu nepalilainen ihmisoikeusaktivisti, joka on ollut vuosia mukana maansa rauhanponnisteluissa ja edistämässä uskonnonvapautta. Hän mm. oli perustamassa sekä Nepalin kristillisten kirkkojen että uskontojen välistä neuvostoa. Vuodesta 2007 hän on ollut jäsenenä myös Nepalin kansallisessa ihmisoikeuskomissiossa.

”Nepal on saanut paljon taloudellista tukea ulkomailta, ehkä enemmän kuin mikään muu maa. Pelkkä raha ei kuitenkaan tuo kehitystä, tarvitaan myös uutta ajattelutapaa. Nepalilaisten ajatusmaailmaa leimaa vahva kohtalonusko, joka ei mahdollista kehitystä. Kristinuskon sanoma on vahva muutosvoima”, hän sanoo.

Uskonnonvapauslaki toi mukanaan hindufundamentalismin

Vuoden 1990 kansannousun jälkeen itsevaltainen hindumonarkia muuttui perustuslailliseksi monarkiaksi ja samalla uskonnonvapaustilannekin parani. Uskonnonvaihtaminen oli edelleen perustuslaissa kielletty, mutta käytännössä se oli mahdollista ja kristillinen kirkko alkoi kasvaa voimakkaasti. Nykyisin Nepalin 28-miljoonaisesta väestöstä noin miljoona on kristittyjä.

Viime vuonna Nepalista tuli viimein vuosikymmenten taistelujen jälkeen demokraattinen tasavalta ja uskonnonvapaus on määritelty perustuslaissa. Uskonnonvapaus ei kuitenkaan miellytä kaikkia. Maahan on ilmestynyt pieniä hindufundamentalistiryhmiä ja toukokuussa Nepalissa tehtiin ensimmäinen aseellinen hyökkäys kristittyjä vastaan. Katmandussa katoliseen kirkkoon laitettu pommi aiheutti kuolonuhreja. Pari päivää sitten Katmandussa oli jaettu lehtisiä, joissa maan kaikkia kristittyjä vaadittiin lähtemään maasta.

Nepalin uskontojen välinen neuvosto tuomitsi kirkkoiskun välittömästi ja Rokaya luottaa siihen, että uskontojen välinen yhteistyö toimii hyvin jatkossakin. Hän toivoisi kuitenkin myös kansainvälisen yhteisön ilmaisevan huolensa ja antavan tukensa lain ja järjestyksen säilymisen puolesta.

Kuvat: Hannu Jukola