6.6.2009 - Rakkaus, usko ja toivo yhdistää yhä namibialaisia ja suomalaisia
Etusivu > Ajankohtaista > Uutiset > Rakkaus, usko ja toivo yhdistää yhä namibialaisia ja suomalaisia
Kuningas Immanuel Elifas on Namibian perinteisten johtajien neuvoston puheenjohtaja. Neuvosto on valtion tunnustama elin, jonka tehtävänä on saattaa eri alueiden ruohonjuuritason kysymykset hallituksen tietoon.
Namibian presidentti lähetti Lähetysjuhlille edustajakseen emerituspiispa Kleopas Dumenin. Valtiovaltaa juhlilla edustaa myös suurlähettiläs Theresia Samaria. Kirkon edustaja on pastori Magdalena Ya-Shalongo.
Kuningas Immanuel Elifas ja kuningatar Secilia Elifas ovat Tampereen Lähetysjuhlien kunniavieraita ja ensimmäistä kertaa Suomessa. Kuninkaan esi-isä aikanaan antoi Martti Rautaselle luvan toimia valtakunnassaan. Namibia on muutenkin hyvin näkyvästi edustettuna Lähetysjuhlilla. Namibian valtion edustajina Tampereella ovat emerituspiispa Kleopas Dumeni ja Namibian Pohjoismaiden-suurlähettiläs Theresia Samaria.
Dumeni kiitti ihmisten kaikkien tarpeiden huomioimisesta
”Mikä sai lähetystyöntekijät lähtemään Ambomaalle?” kysyy piispa Dumeni, ja vastaa siteeraten Suomen Lähetysseuran tunnuslausetta: ”Rakkaus, usko, toivo.””Ensimmäiset 13 vuotta he joutuivat tekemään työtä ilman näkyvää tulosta. Minä en kestäisi niin kauan, vaan olisin lähtenyt kotiin, mutta se sama rakkaus, usko ja toivo sai lähetystyöntekijät jatkamaan työtään.”
Nykyisin Namibian evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 600 000 jäsentä, yli puolet maan väestöstä.
Piispa Dumeni kiitteli sitä, että lähetystyöntekijät tekivät alusta asti kokonaisvaltaista työtä. He eivät huolehtineet vain ihmisten sieluista vaan rakensivat myös klinikoita, sairaaloita ja kouluja.
Namibialainen lähetystyöntekijä Suomeen?
”Me olimme lapsia. Nyt olemme isoja tyttöjä ja poikia”, sanoo Namibian evankelisluterilaista kirkkoa juhlilla edustava pastori Magdalena Ya-Shalongo.Tämän päivän yhteistyöstä Lähetysseuran ja kirkon kesken hän mainitsee muun muassa sen, että kirkon koulut Nkurenkurussa ja Oshigambossa sekä pappiskoulutus Paulinumissa tarvitsevat edelleen suomalaisten tukea. Erityismaininnan hän antoi myös Lähetysseuran tuelle kaupunkidiakonian kehittämisessä. Paljon kirkon jäseniä muuttaa pohjoisen maaseudulta etelän kaupunkeihin, mikä on kirkolle samanaikaisesti haaste ja mahdollisuus.
”Me olemme kasvaneet, mutta emme ehkä ihan vielä aikuisiksi asti.”
Kirkon tämän päivän suurimmaksi haasteeksi hän mainitsee hiv/aids-tilanteen.
”Me menetämme rakkaitamme koko ajan. Suuri osa pappien ajasta kuluu hautajaisissa.”
Suomen-vierailunsa aikana Magdalena Ya-Shalongo on huomannut täkäläisten kirkkojen tyhjyyden ja sen, että suomalaisten kristillinen identiteetti on vähän kadoksissa.
”Ehkä nyt on aika lapsen ruveta pitämään huolta äidistään. Minun unelmani on, että löytäisimme jonkun tarpeeksi rohkean namibialaisen, joka voisi tulla lähetystyöntekijäksi Suomeen.”
Kuvat: Hannu Jukola