”Olen kotonani siellä, missä kulloinkin asun. Siirrän vain tavarani ja tärkeät ihmiseni”, arvioi ulvilalainen perheenäiti Riikka Vuoristo-Virta. Riikka ja hänen miehensä Pasi Virta siunattiin lähetystyöhön Porin juhlilla. Edessä häämöttää Nepal.

Haastattelupäivänä muutama kuukausi ennen Lähetysjuhlia Riikan ja Pasin koti kylpee kevättalven kirkkaassa valossa ja henkii levollista tunnelmaa. Silti lapsiperheen arki näyttää ulkopuolisesta hengästyttävältä: töistä tullut Pasi silittää paitaansa ja lasten vaatteita ja alkaa sitten paistaa lahjaksi saatuja ahvenia pannulla. Riikka kattaa pöytää ponteva Aapo-vauva sylissä, vaihtaa lapsille vaatteet ja vastailee samalla toimittajan kysymyksiin. Välitön Eevi-tyttönen (2) esittelee mustaa ja valkeaa nukkeaan. Perhekuva otetaan, kun ahvenet tirisevät pannussa. Juttutuokion jälkeen koko perhe lähtee Teljän lähetyspiiriin esittäytymään.

Työttömyys antoi aikaa ajatella

Kiinnostus lähetystyöhön on kulkenut punaisena lankana Riikan ja Pasin yhteisessä historiassa. Riikka valmistui vuonna 2003 erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Hän on opettanut sekä kehitysvammaisia että lapsia, joilla on dysfasiaa ja muita neurologisia oppimisvaikeuksia.  

Riikka ja Pasi tutustuivat samoihin aikoihin, kun Pasi aloitti teologian opinnot Helsingissä. Pasi opiskeli ensin yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistossa, pääaineenaan vaativana pidetty kansantaloustiede. Hän työskenteli sekä yliopistolla että ammattikorkeakoulussa, kunnes töiden loppuminen pysäytti miettimään elämän suuntaa.

”Työttömyys antoi mahdollisuuden miettiä, mitä haluan tehdä. Minulle heräsi voimakas halua tietää teologiasta enemmän, ja rohkaistuin hakemaan opiskelemaan sitä. Halusin nimenomaan hengelliseen työhön”, Pasi muistelee.

Häämatka tehtiin Etiopiaan

Riikka ja Pasi menivät naimisiin ja perustivat yhteisen kodin Helsinkiin. Ulkomailla työskentely kiinnosti molempia, ja niinpä he kävivät Lähetysseuran työikäisten esikoulutuskurssin Helsingissä. Häämatka tehtiin Etiopiaan, Riikan sukulaisten ja Lähetysseuran työntekijöiden Mirja Himasen ja Mekonnen Mulatin luokse.

”Siellä kipinä vahvistui. Mirjan ja Mekonnen opastuksella tutustuimme laajasti lähetystyöhön Etiopiassa”, Riikka muistelee.

Vuonna 2008 tapahtui paljon: Pasi valmistui ja hänet valittiin seurakuntapastoriksi Ulvilan seurakuntaan. Pariskunta muutti Ulvilaan, jossa syntyi perheen esikoinen Eevi. Kun kuopus Aapo ilmoitti tulostaan, Riikka ja Pasi tunsivat, että on päätösten aika.

”Halusimme ottaa selvää, tarvittaisiinko meidän perhettämme jossain päin maailmaa. Olisiko lähetystyö meidän juttumme vai ei?”

Uusia haasteita työhön Nepalissa

Haastattelujen, testien ja neuvottelujen jälkeen Riikka ja Pasi kutsuttiin lähetystyöhön valmentavaan koulutukseen. Näillä näkymin perhe suuntaa syyskuussa Nepaliin: Pasi seurakuntatyöhön ja Riikka erityispedagogiikan neuvonantajaksi vammaistyötä tekevään kansalaisjärjestöön.

”Työssä on paljon uusia haasteita. Suomessa olen työskennellyt pienten koululaisten kanssa, Nepalissa työni kohderyhmää ovat aikuiset ja nuoret ihmiset. Lisäksi koulutan opettajia ja muita asiantuntijoita.”

Lähtöön valmistaudutaan arkiaskareiden keskellä. Pasi kertoo innostuneesti nykyisestä työstään Satakunnan alueen kehitysvammaistyön pastorina.

”Olen tykännyt tästä työstä tosi paljon. Olen opetellut kohtaamaan kehitysvammaisia ja huomannut, että heidän parissaan voin olla helpommin oma itseni ja tulla hyväksytyksi.”

”Kierrän pitämässä hartauksia ja messuja, valmistelen rippileirejä ja perheleirejä. Sana ja sakramentit ovat työvälineeni, joten sikäli tämä ei eroa muusta papintyöstä.”

”Minun juureni ovat Porissa, sen tunnistaa murteestakin. Siksi tuntuu hienolta, että meidät siunataan työhön täällä”, sanoo Uusikoiviston kerrostaloalueella kasvanut Pasi.

Marjatta Kosonen