Liki sata vuotta sitten Ambomaalla työskentelevä lähetyslääkäri Selma Rainio ryhtyi toteuttamaan suurta haavettaan. Hän halusi rakentaa sairaalan!
Selma ei antanut periksi. Hän sai maata sikäläiseltä kuninkaalta. Sairaala rakennettiin savesta ja olkipeitteestä.

Onandjokwen sairaala onkin ollut pohjoisen Namibian tärkein terveydenhuollon tukikohta kaikki nämä vuosikymmenet.

Sadassa vuodessa aika on tehnyt tehtävänsä. Liki neljän hehtaarin alueella sijaitsevista sairaalarakennuksista moni on remontin tarpeessa.
Aluksi sairaalan johtohenkilöt ottivat yhteyttä ystäviinsä Tampereen hiippakunnassa, josta pyyntö välitettiin Tampereen seurakunnille ja Martinus-säätiölle.

- Säätiö katsoi kuitenkin, ettei se yksin pysty hallinnoimaan näin suurta hanketta. Päädyimme yhteistyöhön Suomen Lähetysseuran kanssa. Heidän asiantuntemuksensa on välttämätöntä, sanoo Martinus-säätiön erityisasiantuntija Simo Lahtinen.

Viime vuoden joulukuussa myös hankkeen rahoitus varmistui. Ulkoasiainministeriö myönsi kehitysyhteistyövaroja sairaalan korjaukseen yhteensä 945 000 euroa vuosille 2009-2011. Namibian valtio on sitoutunut sairaalan peruskorjauksiin ja laajennuksiin samalla summalla. Lisäksi Martinus-säätiö on lupautunut varainhankintaan. 

Ainutlaatuinen mahdollisuus

- Piirustukset menivät kerrasta uusiksi, kun Martinus-säätiö kysyi, voisinko lähteä johtamaan Onandjokwen  peruskorjausta. Olin ollut Pietarin katulapsi –projektissa, joten tuntumaa oli, kertoo rakennusarkkitehti Jarmo Lehtinen.
Tammikuussa 2008 Jarmo Lehtinen ja Simo Lahtinen lähtivät tutustumaan sairaalaan. Samalla miehet kuuntelivat, millaisia toiveita sairaalan johdolla ja namibialaisilla itsellään oli.

- Olen koko ikäni tehnyt pätkätöitä. Projekti on aina pesti, jolla on alku ja loppu. Tämän pestin pitää olla valmis vuonna 2011.
Jarmo Lehtinen tunnustaa, että lopullinen päätös lähteä hankkeen vetäjäksi oli helppo. – Lähden erittäin mielelläni, haluan auttaa ja tässä on siihen ainutlaatuinen mahdollisuus.

Aivan pienestä sairaalasta ei ole kyse. Arkipäivisin sairaalassa hoidetaan noin 600-800 potilasta. Lääkäreitä on vain toista
kymmentä, sairaanhoitajia parisen sataa. Sairaalan käytössä on vain yksi ambulanssi. Kun Taysissa synnyttää noin 2500 naista vuodessa, Onandjokwessa vastaava luku on 2300.

Monta ongelmaa ratkottavana

Peruskorjauksen aloittaminen on pienelle Onipan kylälle onnenpotku. – Yhden miehen palkkaaminen työllistää välillisesti neljä, viisi muuta. Olemme lähdössä mukaan hankkeeseen, jossa emme tee työtä suomalaisvoimin, vaan yhdessä namibialaisten kanssa, korostaa Jarmo Lehtinen.

Oppiminen tulee mukaan jokaisessa työtehtävässä. Tavoitteeksi on asetettu namibialaisten koulutus, ympäristön suojelu, energian saanti, paikallisuuden suosiminen  ja kiinteistönhuolto.

- Nämä kysymykset tulevat esiin päivittäin. Miten järjestää sairaalan jätehuolto? Entä viemäröinti tasaisella, hiekkaisella maalla? Kun sairaalaa ilmastoidaan ja tuodaan esimerkiksi jäähdytyslaitteita, mistä saadaan energiaa?
Paikallisuus on rakentajille tärkeä asia. Teemaksi on valittu Opitaan yhdessä. Suomalaisille työntekijöille valitaan aina vastinpari. Jarmo Lehtisestä paikalliseen muurariin saakka. Myös nuoret pääsevät oppiin rakennuksille.

- Pohjois-Namibiassa on suuri työttömyys, joten sikäläisiä työntekijöitä löytyy. Myös materiaalit ostetaan paikan päältä mahdollisimman pitkälle. Kaikessa näin ei voida menetellä, koska namibialaisilla yrityksillä ei aina ole sertifikaatteja, jotka kehitysyhteistyövaroilla tehtäviin hankkeisiin tarvitaan, Jarmo Lehtinen kertoo.

Kaivinkoneiden tilalle parikymmentä lapiomiestä

Jarmo ja Elise Lehtinen ovat parhaillaan Namibiassa tutustumassa paikkakuntaan ja sen olosuhteisiin. Heidän kanssaan lähti muutama muu avainhenkilö.
- Meidän tehtävämme on tehdä kaikissa rakennuksissa kuntokartoitukset. Samoin tutkimme infrastruktuurin, vesijohdot, viemärit ja sähköistyksen. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme katsoa, voidaanko rakennus peruskorjata, tehdäänkö työ heti vai viiden vuoden päästä, Jarmo Lehtinen selvittää.
- Namibiassa asuu myös suomalaisia, joiden apu on kullanarvoista. Ilman heitä en olisi uskaltanut lähteäkään.
Raimo Holopainen on rakentanut Namibiassa 30 vuotta. Hän taitaa myös paikallista ndongan kieltä. Sähkökartoituksesta vastaa sähköteknikko Timo Talvitie Tampereelta.
Jorma Lehtinen kertoo nauraen, miten paikallinen ajattelu poikkeaa suomalaisesta. – Ajattelin, että hankimme kaivinkoneet, joilla saadaan nopeasti rakennusten pohjat kaivettua. Mutta paikalliset puistelivat päätään. Parempi kaikille, että 20 lapiomiestä ryhtyy hommiin.

Osta tiiliä tai aids-äidille lääkkeitä

Onandjokwen sairaalan kunnostustyö on suomalaisittainkin suuri hanke. Sen on oltava valmis vuoden 2011, jolloin sairaala täyttää sata vuotta. Tarkoitus on, että myös kuka tahansa meistä voi varustaa sairaalaa mitä erilaisimmilla keinoilla. Kun Jarmo ja Elise Lehtinen palaavat toukokuussa Suomeen, heillä on tuomisinaan joukko asioita, jotka tuotteistetaan verkossa maksettavaksi lahjoituksiksi.

Tulossa on siis kahden vuoden yhteistyö, joka antaa meille tavallisille ihmisille luotettavan tavan auttaa.

Ole mukana Onandjokwen sairaalan rakennustyössä!

Lisätietoja löytyy Martinus-säätiön verkkosivuilta osoitteesta www.martinus.fi