Varkauden Lähetysjuhlilla 13.6. lähetystyöhön siunattavien joukossa olivat mukana lahtelaiset Ari ja Maarit Koivulahti. He tutustuivat Namibiaan viime vuonna lähetystyön esikoulutukseen liittyvän kolmen kuukauden harjoittelun aikana. Kokemus antoi heille rohkeutta hakeutua Lähetysseuran ulkomaiseen työhön valmentavaan erikoistumiskoulutukseen. Lähtö Namibiaan häämöttää puolen vuoden päässä.

”Tuntuu uskomattomalta”, huokaa Maarit.

Tiukka kysymys kirkkokahveilla

Tuttu mies teki Arille muutama viikko sitten kirkkokahveilla tiukan kysymyksen: mitkä ovat motiivisi lähteä lähetystyöhön. Se käynnisti hänessä itsetutkiskelun ja pohdinnan. Ari tutustui afrikkalaiseen musiikkiin aikanaan Lähetysseuran musiikkiryhmän Jakarandan kautta ja vieraili ryhmän kanssa pari kertaa Namibiassakin.

”Ajattelin, että paikkani ei ole lähetystyössä koulutukseni ja työkokemukseni takia. Minulla ei ole papin tai lääkärin koulutusta”, toteaa Ari, valokuvaaja-graafikko.

Hän on tehnyt markkinointiviestintää Kansan Raamattuseurassa ja Sana-lehdessä, työskennellyt seurakuntasihteerinä Ruotsissa ja tehnyt graafikon töitä ja lehti- ja radiojuttuja. Syksyisin Ari hoitaa koulukuvauksia, ja haastattelupäivänä hän oli opettanut 5.luokkalaisille valokuvausta eräässä koulussa.

Arin sydämessä sykähti, kun hän kuuli, että lähetystyöhön voisi kelvata 40-vuotias – tai jopa kymmenen vuotta vanhempi! Pariskunta lähti esikoulutukseen ja harjoitteluun Windhoekiin. Sen päätteeksi eteläisen Afrikan alue-edustaja, pastori Janne Hatakka kehotti heitä miettimään rauhassa omaa paikkaansa lähetystyössä.

”Janne otti meihin yhteyttä puolen vuoden päästä sähköpostilla. Ei me sitten monta minuuttia mietitty, otammeko yhteyttä Lähetysseuran rekrytointiin.”

Maarit rakastui ihmisiin

”Arin rakkaus Afrikkaan on pitkäaikaista. Minäkin halusin nähdä Namibian ja rakastuin sitten ihmisiin. Namibiassa ihmiset tulevat hyvin lähelle, sekä fyysisesti että henkisesti. Tunsin olevani osa seurakuntaa ja päiväkodin työyhteisöä.”

Suomessa päiväkodissa lastenhoitajana toimiva Maarit työskenteli Toivo Tirrosen päiväkodissa Katuturassa, Windhoekissa. Se on Namibian evankelisluterilaisen kirkon päiväkoti, joka tarjoaa hoitoa ja virikkeitä alueen köyhille lapsille.

”Minä olen luonteeltani emo. Minulle omat lapset ja lapsenlapset ovat tärkein asia elämässä”, kertoo Maarit. Kolme lastenlasta saikin Maaritin ja Arin punnitsemaan tarkkaan lähtönsä ulkomaille.

Evankeliumia ei tarvitse viedä

Ari ja Maarit aloittivat tammikuussa työn ohessa suoritettavan koulutuksen tuleviin tehtäviinsä. Ennen puhuttiin ”lähetyskurssista”, nyt uudenlainen koulutus kantaa nimeä Kirkon kansainvälisen työn erikoistumiskoulutus.
Juhlien jälkeen koulutus ja lähtövalmistelut jatkuvat. Heidän työtehtäviään tarkennetaan ja heille etsitään nimikkoseurakunnat Suomesta. Lähtö Namibiaan on edessä puolen vuoden päästä.

”Tunnen meneväni auttamaan nuorta kirkkoa, joka tarvitsee lisää voimavaroja niissä asioissa, joissa minä voin auttaa. Evankeliumi on jo siellä”, sanoo Ari viitaten maan pitkään lähetyshistoriaan.

Marjatta Kosonen